Lomalaisista toinen jätti tai unohti tai antoi saamansa naistenpäiväruusun meille. Tänä aamuna hylätty keltainen kaunokainen näytti siltä, että hänen päivänsä ovat luetut. Iltapäivän auringossa se kuitenkin oli jo nostanut päätään, joskin hieman väsyneen oloisesti. Saas nähdä miten pitkään sinnittely jatkuu tuossa pienen pienessä jekkupullossa.
Eilen oli iloinen päivä. Tein askarteluostoksia, söin itseni mukavaksi ja näin pitkästä aikaa teatteria, joka kosketti, pisti ajattelemaan ja sai aikaan keskustelua. Tänään olen työstänyt yhden kurssin lopputyötä, istunut risti-istunnossa lattialla ja järjestellyt valitsemiani kolmen eri runoilijan runoja järjestykseen, joka kertoisi tarinan. Onnistuin. Laveerasin järjestyksen löydyttyä jokaiselle runolle pohjan, joita alan nyt lauantai-illan ratoksi työstää tusseilla, kollaasitekniikalla, ehkä kankailla tai nauhoillakin. Ihan jännittää, että mitä sieltä syntyy!
Kävin myös käppäilemässä ulkosalla. Jalkojen alla ritisi ja paukkui koko matkan. Jos pysähtyi, niin kuuli jään alla solisevan veden.
2 comments
Kävitkö Takomolla katsomassa Paratiisia? Minäkin näin sen viime viikolla. Siinä oli paljon hyvää, mutta ehkä en sitten kuitenkaan niin kovin kovasti innostunut esityksestä. Mutta ehdottomasti näkemisen arvoinen toki.
by Maija on 16. maaliskuuta 2011 klo 19.31. #
Näin Paratiisin, kyllä. Innostuin siitä, katsos kun en ole aikaan nähnyt muuta kuin valtavirtaan uppoavia musikaaleja ja sen lastennäytelmän. Paitsi helmikuussa näin Stella Polariksen tyyppejä täydessä toiminnassa ensimmäistä kertaa, ja ei siinä muuten mitään, mutta joku katsojista keksi antaa näytelmän nimeksi "Kaksi poliitikkoa juo viinaa Storyvillessä". Että se siitä lentävästä improsta sitten :D
Mutta se Paratiisi. Joo. Tykkäsin ja en, vähän enemmän tykkäsin. Lähinnä koska se sai ajattelemaan, se on aina positiivista :)
by Eliisa on 16. maaliskuuta 2011 klo 21.17. #
Lähetä kommentti