Minä en shoppaile. En shoppaile, koska minulla ei ole siihen varaa. En shoppaile, koska en tarvitse mitään. En shoppaile, koska en halua. Tällä viikolla olen kulkenut tapojeni vastaisesti kaupasta toiseen pohjoisesta saapuneiden lomalaisten kanssa. Kierrellessä olen huomannut tarvitsevani yhtä jos toista. Tarvitsen ainakin farkkulappuhameen, farkkulappushortsit, harmaan jakun kauniilla vuorikankaalla, kukkaisia ja raidallisia ja pilkullisia legginsejä ja/tai sukkahousuja, valkoisen puuvillaisen neuletakin taskuilla ja sinisen merimieshenkisen kollegetakin.
Rahan (siis sen puutteen) lisäksi ostamattomuuteeni vakuttaa se, että ainainen ajatukseni on: osaisin tehdä tämän itsekin. Ja vaikka sitten lopulta en koskaan tekisikään, niin ajatus pelastaa monelta pahalta. Sillä ei vain tämä asunto ole täynnä tavaraa; koko pallomme pullistelee. Siksi ostan mieluummin jonkun vanhaa, hylättyä, ja teen oman näköiseksi.
Pari viikkoa sitten ostin euronpäivänä yhdeksän vaatetta yhdeksällä eurolla: kahdet farkut, farkkulegginssit, mekko, kaksi paitulia, kaksi kaulaliinaa ja jakku. Voi sitä löytämisen onnea!
Kuvissa kolme mainituista.
Kuvissa kolme mainituista.
Lähetä kommentti