Helsingin katukuva on mielestäni harvinaisen tyhjä ja tylsä, jos katsellaan asiaa katutaiteen osalta. Jo lahden toiselta puolelta Tallinnasta löytää kivijaloista, aidoista ja hämyisistä nurkista sellaisia visuaalisia viestejä, mitä Helsingissä pidettäisiin vain töhryinä, mutta joita minä pidän aarteina ja arjen kaunistuksena.
Ilmeisesti tätä on herätty pohtimaan, sillä ainaisen muutoksen kourissa pyristelevän pääkaupunkimme työmaa-aidat ovat saaneet ylleen kauniita kuvia. Viikolla tarkkailin tuntemattomaksi jääneen taiteilijan työskentelyä Musiikkitalon ja ratapihan väliin jäävän aidan kimpussa ja eilen kuvasin Satu Kettusen tytön lintuineen Narinkkatorilla. Kyseinen työmaa-aita on saanut nimekseen Itkumuuri - sen taakse syntyy Kampin kappeli. Itkumuurissa on luukku, josta voi tiputtaa oman taivaallisen toiveensa.
Lisää tätä. Ei voi muuta sanoa.
Ilmeisesti tätä on herätty pohtimaan, sillä ainaisen muutoksen kourissa pyristelevän pääkaupunkimme työmaa-aidat ovat saaneet ylleen kauniita kuvia. Viikolla tarkkailin tuntemattomaksi jääneen taiteilijan työskentelyä Musiikkitalon ja ratapihan väliin jäävän aidan kimpussa ja eilen kuvasin Satu Kettusen tytön lintuineen Narinkkatorilla. Kyseinen työmaa-aita on saanut nimekseen Itkumuuri - sen taakse syntyy Kampin kappeli. Itkumuurissa on luukku, josta voi tiputtaa oman taivaallisen toiveensa.
Lisää tätä. Ei voi muuta sanoa.
Torstaina matkalla töistä kotiin oikaisin erään pienen metsikön poikki ja mitä sieltä löytyikään! Oikea aarre! Join juomapullon tyhjäksi (virhe, älä tee tätä toiste ennen tunnin bussimatkaa) ja keräsin siihen asti, että oli jouduttava bussiin.
Viime talvena mustikat loppuivat kesken. Niitä piti ostaa sukulaisilta ja kaupasta, mutta eivät ne niin hyvälle maistuneet kuin isän poimimat. Tänäkin kesänä metsään on päästävä, jos täältä pääkaupungista löytää mättään, jonka aarteista ei tarvitse taistella kenenkään kanssa.
Sain velivieraan kumppaneineen ja vietimme päivän Suomenlinnassa. Vaarallisesti porottavasta auringosta ei ollut tietoakaan merituulen ansiosta, minkä takia minä ja veli kuumottelimme ja helottelimme vielä seuraavanakin päivänä. Kaikki valokuvat on otettu ilmeisen vapisevin käsin, niiden perusteella taivas oli tuona päivänä valkea. Että kai siellä sitten aika kuuma oli.
