Torstaina matkalla töistä kotiin oikaisin erään pienen metsikön poikki ja mitä sieltä löytyikään! Oikea aarre! Join juomapullon tyhjäksi (virhe, älä tee tätä toiste ennen tunnin bussimatkaa) ja keräsin siihen asti, että oli jouduttava bussiin.
Viime talvena mustikat loppuivat kesken. Niitä piti ostaa sukulaisilta ja kaupasta, mutta eivät ne niin hyvälle maistuneet kuin isän poimimat. Tänäkin kesänä metsään on päästävä, jos täältä pääkaupungista löytää mättään, jonka aarteista ei tarvitse taistella kenenkään kanssa.
Lähetä kommentti