Eilen oli oikein järkyttävän harmaata. Katselin pitkälle iltapäivään asti kuinka harmaus, kosteus ja Ankeuttajat tuntuivat vain lisääntyvän peittäen koko surkean vetisen kaupungin alleen. Kuuden aikaan otin jalat alleni ja kameran kätöseeni ja litsistelin kumikengissäni läpi lätäköiden. Päätin ikuistaa tuon lamaannuttavan säätilan, jotta muistaisin ensi talven pakkasissa rakastaa lunta, kylmää ja valkoisuutta tarpeeksi.
Mutta kas! Kuviin ei tallentunutkaan harmaata, vaan oikein kauniita sinisen sävyjä. Vai onko tuo sinistä? Mitä se on? Harmaatako sittenkin? Olen edelleen hämmentynyt ja myös aika liikuttunut näistä maisemista missä elän ja olen, kaikesta huolimatta ja lopultakin melko onnellisena.
Mutta kas! Kuviin ei tallentunutkaan harmaata, vaan oikein kauniita sinisen sävyjä. Vai onko tuo sinistä? Mitä se on? Harmaatako sittenkin? Olen edelleen hämmentynyt ja myös aika liikuttunut näistä maisemista missä elän ja olen, kaikesta huolimatta ja lopultakin melko onnellisena.
Maailman laajuinen valojen sammuttelu operaatio ei juurikaan näkynyt pihapiirissäni, mikä oli pienoinen pettymys. Yliopisto-opiskelijat eivät näytä olevan kovin valveutuneita. Tai ehkä eivät sitten kokeneet tämän päiväistä (käytännössä eilistä) tempausta toimivaksi tavaksi vaikuttaa.
Minä kuitenkin sammutin valoni, otin tietokoneeni irti seinästä ja sytytin kynttilät. Vastapäisen talon ikkunoista vain yhdellä paloi kynttilä heittäen punaista hehkuaan pienen soluhuoneen muka valkoisille seinille.
Kello on kohta kaksi. Kirjoitan epätoivon ja flow'n ristiaallokossa oppilaantuntemuksen raporttia, ajattelen kellojen siirtämistä ja olen jo valmiiksi huolestunut siitä, että en varmaan huomennakaan herää ihmisten aikaan. Mutta mitäs sitten, annan aallokon nyt viedä, kun se niin kuohuu!
Minä kuitenkin sammutin valoni, otin tietokoneeni irti seinästä ja sytytin kynttilät. Vastapäisen talon ikkunoista vain yhdellä paloi kynttilä heittäen punaista hehkuaan pienen soluhuoneen muka valkoisille seinille.
Kello on kohta kaksi. Kirjoitan epätoivon ja flow'n ristiaallokossa oppilaantuntemuksen raporttia, ajattelen kellojen siirtämistä ja olen jo valmiiksi huolestunut siitä, että en varmaan huomennakaan herää ihmisten aikaan. Mutta mitäs sitten, annan aallokon nyt viedä, kun se niin kuohuu!
Viime sunnuntaina köpöttelimme puoliskon kanssa kirjastoon. Ensin palautukset, sitten lehtisali, sitten hyllyjen väliin. Mukaan tarttui hirmuinen pino kotimaisia sarjakuvakirjoja. Kotiin päästyäni luin siltä istumalta Katja Tukiaisen Tyttöjen leikit, Tyttö ja mummo sekä Jos olisin prinsessa. Tukiaisella on hieno tapa kertoa sanoin ja kuvin. Oi on!
Ja minä mietin, että osaisinpa minäkin.
Ja minä mietin, että osaisinpa minäkin.
... kaipaa kesää
... haluaa uusia tuulia
... tahtoo tehdä päätöksiä
... etsii elämälle suuntaa
... kaipaa toista
... mieluusti kävelee käsikkäin
... alkaa ajattelemaan pyöräilyä
... unelmoida ulkona kuivatun pyykin tuoksusta
... saa tarmoa pienistä asioista
Kohta on kesä! Vappuun on viisi viikkoa plus tämä kuluva! Viimeiseen tenttiin on kuusi viikkoa! Aurinko lämmittää jo niin, että kävellessä tulee valittua se aurinkoisempi kadun puoli, koska varjon puolella on niin hyytävän kylmä. Ja lapaset on usein liikaa. Ja pipo. Kaulaliinaa tarvitsee vielä, muuten on alaston olo.
... haluaa uusia tuulia
... tahtoo tehdä päätöksiä
... etsii elämälle suuntaa
... kaipaa toista
... mieluusti kävelee käsikkäin
... alkaa ajattelemaan pyöräilyä
... unelmoida ulkona kuivatun pyykin tuoksusta
... saa tarmoa pienistä asioista
Kohta on kesä! Vappuun on viisi viikkoa plus tämä kuluva! Viimeiseen tenttiin on kuusi viikkoa! Aurinko lämmittää jo niin, että kävellessä tulee valittua se aurinkoisempi kadun puoli, koska varjon puolella on niin hyytävän kylmä. Ja lapaset on usein liikaa. Ja pipo. Kaulaliinaa tarvitsee vielä, muuten on alaston olo.
LÖYTÖ! Piirtelin täällä: http://mrdoob.com/projects/harmony/
Muoks: Jotain bloggeri sekoilee; kuvat on ihmeellisen kokoisia, muotoisia ja värisiä, mutta ei se mitään kato!
Kaipaan kesää. Hirveästi.
Ajattelin, että olen reipas. Vielä oikein illan päälle. Vein kolme koneellistä pyykkiä pesutupaan. Kerrankin oli vapaita koneita heti. Ei tarvinnut odotella. Tulin takaisin ylös. Tein verkkotehtävää. Muka reippaana. Sitten takaisin alas. Hakemaan pyykkejä. Kaksi koneellista oli valmiina. Kolmas ei. Se oli aloittanut kahden tunnin ohjelman alusta. ALUSTA. Itsekseen. Taevas.
No ei kai siinä sitten. Menin kahden tunnin päästä koneen luo uudestaan. Vahtasin vieressä, että millon se loppuu. Ja loppuhan se. No siinä pienessä paineessa (ajattelin, ettei se kone osaa enää pysähtyä ite, vaan että minun on hoidettava hommalle loppu) painoin sitten avain-napin sijasta start/stop- nappia. Se nappi se kuule käynnistää ohjelman uudestaan. UUDESTAAN. Ja niin se kone alako hurruuttaa kolomatta kertaa.
Nyt odottelen, että josko kohta saisi mennä hakemaan ihan kolme kertaa pestyä pyykkiä. Luulisi olevan puhdasta. Ai jai.
Piristin itseäni näillä kuvilla. Ne on yksityiskohtia joulukuussa tekemästäni synttärikortista. Viittomakielen tulkkina leipänsä ansaitseva rakas ystäväni täytti vuosia. Hieno tuli kortista. Humoristinen.
No ei kai siinä sitten. Menin kahden tunnin päästä koneen luo uudestaan. Vahtasin vieressä, että millon se loppuu. Ja loppuhan se. No siinä pienessä paineessa (ajattelin, ettei se kone osaa enää pysähtyä ite, vaan että minun on hoidettava hommalle loppu) painoin sitten avain-napin sijasta start/stop- nappia. Se nappi se kuule käynnistää ohjelman uudestaan. UUDESTAAN. Ja niin se kone alako hurruuttaa kolomatta kertaa.
Nyt odottelen, että josko kohta saisi mennä hakemaan ihan kolme kertaa pestyä pyykkiä. Luulisi olevan puhdasta. Ai jai.
Piristin itseäni näillä kuvilla. Ne on yksityiskohtia joulukuussa tekemästäni synttärikortista. Viittomakielen tulkkina leipänsä ansaitseva rakas ystäväni täytti vuosia. Hieno tuli kortista. Humoristinen.
Kuvat ja teksti on leikelty vanhasta ruotsalaisen viittomakielen kielioppikirjasta. Käyttiksen kirjaston poistohyllystä. Nam.
Kuvataiteen didaktiikan perusosan yksi tehtävistä oli suunnitella tehtävänanto. Laadin Tapetti on taideteos! - nimisen tehtävän. Tiedäthän; rakennusperinnettä, ympäröivän havainnointia, kurkistus graafiseen suunnitteluun ja muotoilu, värioppia ja estetiikkaa. Kaikki lapsen silmin. Halusin korostaa tehtävässä sitä, että meitä ympäröivien asioiden ja esineiden takana on useimmiten joku suunnittelija. Tehtävän tehnyt toverini piti tehtävänannosta kovin.
Minä taas sain samaiselta toverilta tehtävän, jossa tuli suunnitella "kuvitus" Anni Swanin satuun. Vaikutteita haettiin Rudolf Koivun kuvituksista, lähinnä värien käytöstä. Pääteemaana oli lämpimien ja kylmien sävyjen erottaminen, niiden tutkiminen taiteilemalla.
Oheiset kuvat ovat yksityiskohtia keskeneräisestä työstä. En muistanut kuvata valmista. Se on nyt portfolion välissä. Arvioitavana.
***
Olen nyt vanhempien luona Kainuussa. Täällä on ihanaa. Vaikkakin istun vain koneella, näpyttäen rästitehtäviä, esseitä, raportteja, huokaus, HUOKAUS, huokaus. Siitä huolimatta täällä on kevyt olla. Äiti osti minulle tänään kahdet kengät vanhan ajan kenkäkaupasta, ja sai toki itsekin yhdet ja uuden lompakon. Yllytin ostamaan violetin. Se on kaunis.
Niin, siis täällä on kevyt olla. Kävin juuri hiihtämässä metsässä, isin tekemällä ladulla. Kohta on sauna. Tätä keveyden määrää!
Minä taas sain samaiselta toverilta tehtävän, jossa tuli suunnitella "kuvitus" Anni Swanin satuun. Vaikutteita haettiin Rudolf Koivun kuvituksista, lähinnä värien käytöstä. Pääteemaana oli lämpimien ja kylmien sävyjen erottaminen, niiden tutkiminen taiteilemalla.
Oheiset kuvat ovat yksityiskohtia keskeneräisestä työstä. En muistanut kuvata valmista. Se on nyt portfolion välissä. Arvioitavana.
***
Olen nyt vanhempien luona Kainuussa. Täällä on ihanaa. Vaikkakin istun vain koneella, näpyttäen rästitehtäviä, esseitä, raportteja, huokaus, HUOKAUS, huokaus. Siitä huolimatta täällä on kevyt olla. Äiti osti minulle tänään kahdet kengät vanhan ajan kenkäkaupasta, ja sai toki itsekin yhdet ja uuden lompakon. Yllytin ostamaan violetin. Se on kaunis.
Niin, siis täällä on kevyt olla. Kävin juuri hiihtämässä metsässä, isin tekemällä ladulla. Kohta on sauna. Tätä keveyden määrää!
