Eilen oli oikein järkyttävän harmaata. Katselin pitkälle iltapäivään asti kuinka harmaus, kosteus ja Ankeuttajat tuntuivat vain lisääntyvän peittäen koko surkean vetisen kaupungin alleen. Kuuden aikaan otin jalat alleni ja kameran kätöseeni ja litsistelin kumikengissäni läpi lätäköiden. Päätin ikuistaa tuon lamaannuttavan säätilan, jotta muistaisin ensi talven pakkasissa rakastaa lunta, kylmää ja valkoisuutta tarpeeksi.
Mutta kas! Kuviin ei tallentunutkaan harmaata, vaan oikein kauniita sinisen sävyjä. Vai onko tuo sinistä? Mitä se on? Harmaatako sittenkin? Olen edelleen hämmentynyt ja myös aika liikuttunut näistä maisemista missä elän ja olen, kaikesta huolimatta ja lopultakin melko onnellisena.
Mutta kas! Kuviin ei tallentunutkaan harmaata, vaan oikein kauniita sinisen sävyjä. Vai onko tuo sinistä? Mitä se on? Harmaatako sittenkin? Olen edelleen hämmentynyt ja myös aika liikuttunut näistä maisemista missä elän ja olen, kaikesta huolimatta ja lopultakin melko onnellisena.
2 comments
Maijjan blogin kautta löysin tänne. Näyttää kivalta, pitää lukea vanhatkin jutut!
by Anonyymi on 2. huhtikuuta 2010 klo 14.29. #
Tiedätkö, minäkin tykkäsin tästä :)
by Inari on 5. huhtikuuta 2010 klo 18.44. #
Lähetä kommentti