Olin luvannut itselleni ennen matkaa, että saan ostaa kangaskassin ja raidallisia tai pilkullisia sukkahousuja tai legginsejä, jos matkan varrelle sellaisia sattuu. Ei sattunut, mutta kirjoja sattui senkin edestä. Yllättäen. Nämä ostokset ovat kuitenkin täysin perusteltavissa! Nimittäin The Tote Bag inspiroi tekemään sen kangaskassin itse, Where the Wild Things Are ja WOW! Said the Owl ovat ammatillisesti perusteltuja ja värityskirja on varsin pätevä korvike iloisille sukkahousuille - tadaa!
Kävin äidin kanssa aloittelemassa kesää Lontoossa. Matka oli meidän ensimmäinen yhteinen ulkomaanmatka. Toivoisin tästä kehkeytyvän jonkinlaisen perinteen. Lontoo näytti erilaiselta nyt kuin ensimmäisellä kerralla kymmenen vuotta sitten, mikä johtunee näkökulman vienosta muutoksesta sitten viime vierailun. Seuraavalla kerralla haluan majoittua lähemmäs oikeaa elämää. Ehkä lähiöön, ehkä Lontoon ulkopuolelle. Jos seuraavaa kertaa siis tulee, kun on tällä pallolla niin paljon muutakin nähtävää.
Tätä silmä poimii kaikkialta, mutta olen onneksi onnistunut vielä pitäytymään vain ja ainoastaan tämän sävyisessä kynsilakassa. Niin autot, ovet kuin housut ja paidatkin ovat pysyneet poissa kaapeistani. Vaikuttaa olevan muotiväri oikein.
Jostain kumman syystä kevääni ei nyt oikein ole löytänyt kepeyttään. Sinnittelen päivästä, tehtävästä ja bussista toiseen. Tuntuu, että viimeiset viikot ovat olleet yhtä sähköpostien lähettelyä, vastausten odottelua ja kieltäviinkin kiittäen vastaamista. Asiallisia puhelinsoittoja tuntemattomille ihmisille, yhtä aikataulujen sopimista ja kalenteriin vilkuilua. Koko ajan on persiissä tunne, että nyt kyllä joku unohtui. Ilmeisesti ei kuitenkaan ole unohtunut tai sitten en vielä muista, mitä olen unohtanut.
Selvästikin nyt on ihan liikaa ihan kaikkea. Tämän viikon sykin (joudun sykkimään!) vielä paikasta toiseen, mutta ensi viikolla otamme äidin kanssa siivet alle. Toivottavasti osaamme jättää kiireen pois matkatavaroista, sillä en millään jaksaisi juosta nähtävyydeltä toiselle ja museosta seuraavaan.
Tule rauha. Tule hitaus. Teitä tarvitaan!
Osallistuin tänä keväänä kuvataiteen didaktiikan syventävälle kurssille. Nautin jokaisen työn tekemisestä, jokaiseen tekniikkaan tarttumisesta. Yllätin itseni tuntemalla suurta rakkautta akryylivärejä kohtaan. Vanha rakkaussuhteeni kipsiin vain syveni. Tuntuu hyvälle tehdä kuvia.
