Ajattelin, että olen reipas. Vielä oikein illan päälle. Vein kolme koneellistä pyykkiä pesutupaan. Kerrankin oli vapaita koneita heti. Ei tarvinnut odotella. Tulin takaisin ylös. Tein verkkotehtävää. Muka reippaana. Sitten takaisin alas. Hakemaan pyykkejä. Kaksi koneellista oli valmiina. Kolmas ei. Se oli aloittanut kahden tunnin ohjelman alusta. ALUSTA. Itsekseen. Taevas.
No ei kai siinä sitten. Menin kahden tunnin päästä koneen luo uudestaan. Vahtasin vieressä, että millon se loppuu. Ja loppuhan se. No siinä pienessä paineessa (ajattelin, ettei se kone osaa enää pysähtyä ite, vaan että minun on hoidettava hommalle loppu) painoin sitten avain-napin sijasta start/stop- nappia. Se nappi se kuule käynnistää ohjelman uudestaan. UUDESTAAN. Ja niin se kone alako hurruuttaa kolomatta kertaa.
Nyt odottelen, että josko kohta saisi mennä hakemaan ihan kolme kertaa pestyä pyykkiä. Luulisi olevan puhdasta. Ai jai.
Piristin itseäni näillä kuvilla. Ne on yksityiskohtia joulukuussa tekemästäni synttärikortista. Viittomakielen tulkkina leipänsä ansaitseva rakas ystäväni täytti vuosia. Hieno tuli kortista. Humoristinen.
No ei kai siinä sitten. Menin kahden tunnin päästä koneen luo uudestaan. Vahtasin vieressä, että millon se loppuu. Ja loppuhan se. No siinä pienessä paineessa (ajattelin, ettei se kone osaa enää pysähtyä ite, vaan että minun on hoidettava hommalle loppu) painoin sitten avain-napin sijasta start/stop- nappia. Se nappi se kuule käynnistää ohjelman uudestaan. UUDESTAAN. Ja niin se kone alako hurruuttaa kolomatta kertaa.
Nyt odottelen, että josko kohta saisi mennä hakemaan ihan kolme kertaa pestyä pyykkiä. Luulisi olevan puhdasta. Ai jai.
Piristin itseäni näillä kuvilla. Ne on yksityiskohtia joulukuussa tekemästäni synttärikortista. Viittomakielen tulkkina leipänsä ansaitseva rakas ystäväni täytti vuosia. Hieno tuli kortista. Humoristinen.
Kuvat ja teksti on leikelty vanhasta ruotsalaisen viittomakielen kielioppikirjasta. Käyttiksen kirjaston poistohyllystä. Nam.
Lähetä kommentti