Ajattelen tekemättömyyksiä. Velvollisuuksia ja mielitekoja, kaikki samalla viivalla odottamassa. Odottamassa, että tarttuisin. Muuttaisin tehdyksi. Ajattelen paljon. Bussissa, junassa, pedissä. Kahvilla, luennolla, pesulla. En tahtoisi pyöritellä päässäni. Tahdon toimia ja tutkailla ja tuhertaa. Mutta sen sijaan juon kahvini rauhassa, luen sivun kirjasta, monta lehdestä. Kerään levyjä pinoksi, laitan päällimmäisen soimaan ja vaihdan kohta seuraavaan.
Iloitsen juoksevista viikoista. Vain siitä tiedän, että aika kuluu. Kuluu, vaikka en aina tarttuisikaan odottaviin asioihin. Sillä ne kyllä odottavat. Vaikka maailman loppuun asti.
Onneksi voi aina pestä koneellisen tai pari pyykkiä ja tuntea olevansa tehokas.
Lähetä kommentti