Eilen kuuntelin The Cinematic Orchestraa. Tänä aamuna Ólafur Arnaldsia.
Hautaudun velvollisuuksieni alle. Onneksi äiti kävi, irrotti vähän arjesta. Aurinkokin auttaa, kirkkaus ja valkoisuus. Ja hyvä musiikki. Mutta niistä huolimatta on kauhistuttavan vaikeaa pitää mieli kirkkaana, tavoitteet selvillä ja elämän realiteetit, pienen ihmisen rajallisuus päällimmäisenä. Jatkuva pyrkiminen johonkin, tavoittelu ja ajan kanssa kilpaa juokseminen - voi että. Ne eivät sovi mielenterveydelleni ollenkaan.
Vaadin niin kamalasti, erityisesti itseltä. Se tekee joskus elämisen niin raskaaksi. Saa ja pitää paneutua, antautua, mutta ei aina ja kaikkiin asioihin yhtä voimallisesti. Huominen tulee joka tapauksessa, kaikesta selviää ja ilman jatkuvia vaateita ja tiukkoja tavoitteita, sillä niin elämä nyt vaan on kevyempää kulkea.
Aina ei tarvitse olla kiltti.
Aina ei tarvitse olla tehokas.
Aina ei tarvitse olla oikeassa.
Sillä oikeaa ei ole.
Hitaus on kaunista
Eikä kilttejä tyttöjä tarvita.
2 comments
Hyviä musiikkeja.
Toivottavasti kevään valo tuo reippautta ja toisaalta hyväksyntää siihen, ettei aina tarvitse olla niin kamalan reipas.
Minä olen sallinut itselleni opiskelujen suhteen sellaisen ajattelun, ettei ole kiire valmistua tai tehdä kovin tehokkaasti. Mutta toisaalta yritän panostaa kunnolla siihen, minkä verran ehdin tehdä.
by Maija on 14. helmikuuta 2011 klo 21.48. #
Olet selvästi oivaltanut opintojen suhteen jotain oleellista. Minäkin olen alkanut oivaltamaan, mutta vielä olisi paljon päähän taottavaa... Jollain tapaa yritän oppia hidastamaan ja antamaan anteeksi ihan kaikilla elämän osa-alueilla. Haluaisin antaa aikaa itselle ja muille.
Kyllä tämä tästä, torstain jälkeen jo helpottaa. Toivon. Ja perjantaina onkin jo taas himpun verran valoisampaa :)
by Eliisa on 15. helmikuuta 2011 klo 23.05. #
Lähetä kommentti