Tämä sydän on ensimmäinen koskaan löytämäni sydän seinässä. Jos ihan tarkkoja ollaan, niin en löytänyt sitä itse. Matkasimme tästä ystäväni kanssa bussilla ohi, enkä minä suinkaan ollut ensimmäinen havainnon tehnyt. Mutta se oli jotenkin hieno hetki: tärkeän ihmisen kanssa löydetään jotain, joka kertoo niin paljon. Vaikka siis tuohan (tuokin!) on vain reikä seinässä, vika. Pala laastia puuttuu. Kosteus hiipii sisään. Hapristuttaa.
Ja silti. Miten siitä juuri tuon muotoinen pala on lähtenyt?
Kuvat on näpsäisty lauantaina. Näitä aurinkoisia päiviä on viime aikoina riittänyt. Hyvä niin.
Villapallerot ovat näköjään päätyneet väärään paikkaan. Kamera odottaa puhdistajaa.
Lähetä kommentti