Opinnot ovat vieneet minua paikkoihin, joihin eksyisin yksikseni hyvin pienellä todennäköisyydellä. Miksi kukaan ei kertonut minulle Hvitträskistä? Miksi kukaan ei vienyt minua Kansallismuseoon? Miksi Aalto ei tuntunut miltään koskaan aiemmin?
Matkustimme Hvitträskiin junalla. Jäimme pois pikkuruisella seisakkeella, joka ei ollut asemaa nähnytkään. Kävelimme lopun matkaa, pari kilometriä. Niin paikalle on saavuttu varmaan jo vuosikymmeniä sitten, jos mieli on halajannut Elielin ja kumppaneiden luo iltaa istumaan, mutta kyytimiestä ei ole ollut. Kirkkonummi on ollut silloin kaukana korvessa.
Tutkimme Hvitträskin pihan läpikotaisin, vaikka satoi kaatamalla. Puikkelehdimme puutarhan läpi, laskeuduimme alas kohti rantaa ja kiipesimme portaat ylös Viskiverannalle, sillä siellä oli erään Akselin kaivertama reliefi seinässä. Oli pakko koskettaa, laskea kädet kylmälle kivelle ja sulkea silmät.
Tutkimme Hvitträskin pihan läpikotaisin, vaikka satoi kaatamalla. Puikkelehdimme puutarhan läpi, laskeuduimme alas kohti rantaa ja kiipesimme portaat ylös Viskiverannalle, sillä siellä oli erään Akselin kaivertama reliefi seinässä. Oli pakko koskettaa, laskea kädet kylmälle kivelle ja sulkea silmät.
Lähetä kommentti