Aamuina, jolloin ei sada, vallitsee kummallinen tunnelma. Värit ovat kuin sadusta. Taivas on pilvessä, mutta jostain ihmeen raosta aurinko lähettää säteitään, jotka hipaisevat keltaisia lehtiä ja värjäävät sitten ilmankin keltaiseksi. Koska ilmakin on keltainen, kaikki asiat taivasta myöten saavat uuden sävyn, räikeää ja herkkää samaan aikaan.
Hurmaavaa!
Ja vaikka niin hurmaava kuin syksy onkin, en pidä siitä. En pidä sateesta, harmaasta enkä kylmästä. Enkä oikein siitäkään, mitä syksystä seuraa. Mutta tällaisina aamuina on pakko pitää ihan vähän. Eihän siinä mikään auta.
Lähetä kommentti