Vietimme sään puolesta käsittämättömän epävakaisen lauantain Hietalahden torilla. Tunnustelimme helteisen oloista pilvien välistä paistavaa aurinkoa, yksittäisiä lämpimiä pisaroita, kaatosadetta, merituulta, puskasta tulevia puuskia ja lopulta päätimme kaupustelun tyynessä kirkkaassa kesäsäässä.
Huomasimme, että ihmiset eivät osta edes halvalla elleivät tarvitse ja että yli kymmentä euroa ei kukaan mielellään pulita, olipa tavara mikä tahansa. Olennainen huomio oli myös se, että nuoriso oli jäänyt kotiin. Eilen sunnuntaina vierailin samaisella torilla asiakkaana, ja nuoriso oli jo paremmassa hapessa. Eli paikalla.
Huomasimme, että ihmiset eivät osta edes halvalla elleivät tarvitse ja että yli kymmentä euroa ei kukaan mielellään pulita, olipa tavara mikä tahansa. Olennainen huomio oli myös se, että nuoriso oli jäänyt kotiin. Eilen sunnuntaina vierailin samaisella torilla asiakkaana, ja nuoriso oli jo paremmassa hapessa. Eli paikalla.
Jännittävää oli ...
... käydä kauppaa ilman yhteistä kieltä
... pitää kiinni hinnasta tiuskivien tinkijöiden kanssa
... jutella lontoolaisen vintagea myyvän pariskunnan kanssa Suomen kesästä, Kuopiosta, Lontoosta ja skandinaavisesta muotoilusta
... selvittää mysteerisesti pöydällemme ilmestyneen antiikkilusikkakasan salaisuutta
... odottaa, että joku ostaisi kissalautasen, jota kaikki hipelsivät huokaillen
... seurata mereltä saapuvan sateen etenemistä
... seurata merellä paistavaa aurinkoa seisten itse kaatosateessa
... myydä litimärkiä vaatteita sadealessa
One comment
Minäkin olen ollut kerran Hietsun kirppiksellä myyjänä sadesäällä. Vaatteita ja kenkiä piti myydä ihan pilkkahintaan niille muutamille, jotka olivat sateessa paikalle tulleet. Ja sitten lopulta raahattiin kasa märkiä kamppeita kotiin kuivumaan. Sen jälkeen olen ollut muutaman kerran visusti sisätiloissa myyjänä Valtterilla. Mutta hyvällä säällä Hietsussa on ihanaa!
by Maija on 20. kesäkuuta 2011 klo 21.26. #
Lähetä kommentti