Viime perjantaina suuntasin ystäväni kanssa kirpputorille. Olimme liikkeellä lähes sulkemisaikaan. Helle oli minimoinut kanssakulkijat. Kuljimme kaduilla, Merisatamassa kirpuillakin kuin maailmassa olisi vain me kaksi.
Matkalla pysähdyimme galleriaan, postikorttien toivossa vilkaisimme näyttelynkin. Emme juuri liikuttuneet. Jatkoimme matkaa ja poikkesimme Moko-markettiin, missä vakuutuimme asioiden kauneudesta ja tunsimme halua maalata asioita uskomattomilla väreillä. Söimme sitruunarahkan makuiset jäätelöt aidolla vohvelilla ja tutkimme jokaisen kirpparipöydän tarkoin huolella tunteella, pahoittaen mielemme korkeilla hinnoilla mutta poistuen lopulta hymyt herkässä kaksi kangaskassia pullottaen.
Matkalla pysähdyimme galleriaan, postikorttien toivossa vilkaisimme näyttelynkin. Emme juuri liikuttuneet. Jatkoimme matkaa ja poikkesimme Moko-markettiin, missä vakuutuimme asioiden kauneudesta ja tunsimme halua maalata asioita uskomattomilla väreillä. Söimme sitruunarahkan makuiset jäätelöt aidolla vohvelilla ja tutkimme jokaisen kirpparipöydän tarkoin huolella tunteella, pahoittaen mielemme korkeilla hinnoilla mutta poistuen lopulta hymyt herkässä kaksi kangaskassia pullottaen.
Kävin Kanuunassa ensimmäistä kertaa. Talven köyhäily ja kiire eivät jättäneet tilaa kirpputoreille. Nyt löysin kahdet siniset tennarit (toiset kuvassa), kaksi kotimaista kirjaa, mustan rusetin ja violetin kaulahuivin. Hyvä saalis, kengät erityisesti enemmän kuin tarpeen.
Lähetä kommentti