Eräänä iltana lähdin jäljittämään naapuruston elämän ääniä, kaasugrillien tuoksuja ja kepeää elokuisen illan tunnelmaa. Kävelin pitkin Kumpulan pitkiä kapeita katuja päästä päähän. Kuvasin kun ilkesin, nolotti tähdätä toisten omaa kameralla.
Näin monta pihaa auki revittynä, portaita irrallaan ovesta, talosta. Risukasoja, vinoja halkopinoja, rehottavia ja villejä pihoja. Yllätyin, sillä vähän liian moni talo näytti hylätyltä. Voiko tällaisella alueella olla taloja tyhjillään? Ilmeisesti kyllä.
Pylvääseen oli kiinnitetty nopeasti kirjoitettu ilmoitus. Ilmeisen moni tahtoo omansa myydä: vain yksi puhelinnumerolappu oli paikoillaan. Jos asuisin täällä ikiomassa, en kuuna päivänä möisi. Tai jos möisin, tekisin sen vain palatakseni takaisin pohjoiseen.
Lähetä kommentti