Vietimme viikon kesäloman kotikonnuilla Kainuussa. Emme olleet vielä edes palanneet arkeen, kun jo kaipasin takaisin. Eihän siellä mitään ole. Ei työtä, ei kouluja, ei kohta ihmisiäkään ja sinne tunnen silti kuuluvani. Kaipaavani.
Loman aikana näin kaksi upeaa kesäteatteriesitystä (plus yhden surkean), joista toinen puki tunteeni sanoiksi. Niin vain valoja yritetään sammuttaa tuosta korpien kolkasta kodostani Kainuusta, mutta millaisella voimalla, kunnialla, ryhdillä Kainuu onkaan vuosisadat sisutellut! Ja millaisella riemulla kainuulaisuus, kainuulaiset, Kainuun kohtalo ja siitä päättävät (ei-kainuulaiset) tekijät olikaan siirretty näyttämölle! Mieletöntä.
Loman aikana näin kaksi upeaa kesäteatteriesitystä (plus yhden surkean), joista toinen puki tunteeni sanoiksi. Niin vain valoja yritetään sammuttaa tuosta korpien kolkasta kodostani Kainuusta, mutta millaisella voimalla, kunnialla, ryhdillä Kainuu onkaan vuosisadat sisutellut! Ja millaisella riemulla kainuulaisuus, kainuulaiset, Kainuun kohtalo ja siitä päättävät (ei-kainuulaiset) tekijät olikaan siirretty näyttämölle! Mieletöntä.
Nyt päässäni soi Nälkämään laulu ja työryhmän uusi sävellys Isa Aspin runosta Aallon kehtolaulu. Eikä Helsinki tunnu miltään, missään.
- Nuku, nuku aaltonen,
- nuku jo!
- Tuolla laulaa humisten
- kuusisto!
- Kehtolaulusi se on –
- nuku aalto rauhaton,
- nuku jo!
- Miksi tahdot katsella
- kuinka jo
- loukannut on luontoa
- turmio!
- Kuinka kukat surkastuu,
- kuinka tuuless’ paljastuu
- lahdikko?
- Nuku aalto, vahtopää!
- Nuku jo!
- Kerran sinun herättää
- aurinko.
- Senpä sulle, rauhaton,
- hellä silloin suotu on
- suutelo.
- Herätessäis heloittaa
- kukat jo,
- suloisesti tuoksuaa
- tuomisto.
- Liverrykset lintuisten
- silloin soi kuin Väinösen
- kantelo!
- Sydän! nuku sinäkin,
- nuku jo!
- Uni sull’ on suloisin
- nautinto.
- Toivo aikaa armaampaa,
- nuku, kunnes lopun saa
- taistelo.
Lähetä kommentti