Herään, kun on pimeää. Kävelen bussille, ja joka aamu kohtaan tietyssä kadun kulmassa saman tuntemattoman. Herään vasta, kun toivotan luokalle hyvät huomenet. Sykin tunnista toiseen. Syön luokattoman huonoa kouluruokaa. Suunnittelen seuraavaa tuntia, huomista päivää, ensi viikkoa. Taukohuoneen kahvinkeitin on aina tyhjä. Mutta minä olen lopettanut kahvin juonnin.
En liiku ulkona valoisan aikaan. Palaan kotiin, kun on jo pimeää. Riisun opettajan, sytytän kynttilät, syön salaattia, jos jaksan. Juon teetä. Joskus kerään hiekkaa, multaa, kiviä. Joku toinen ilta luen Raamattua. Mietin, mitä lapsi tästä kysyisi, jos saisi. Kolmantena iltana harjoittelen set uppia näkymättömään koriin näkymättömällä koripallolla. Lasken desimaalilukuja allekkain. Mietin, miten tekisin saman kaarihelmitaululla. Soitan museoon. Valmistelen sanaluokkaimproa.
Parhaimpiin hetkiin ei kuitenkaan voi valmistautua, sillä niiden takana ei ole opettaja.
Lähetä kommentti