Lähes ainoana aikaisessa bussissa. Tuijotan pysäyttävän kaunista taivaanrantaa. Näen matkalla monta kaunista näkymää, joita haluan pysähtyä kuvaamaan, mutta bussikuskit eivät taida toteuttaa sellaisia toiveita. Koulun piha on vielä autio. Kuvaan valkealla kuorrutettuja kaunokaisia vasten valoa. Huokaisuttavan kaunista.
Käytävätkin kumisevat tyhjyyttään. Pyydän vahtimestaria avaamaan luokan oven. Tuntuu hyvältä olla luokassa ajoissa ennen muita, hiljaa ja rauhassa. Hetken vain aistin aamun tunnelmaa, pohdiskelen ensimmäistä tuntia. Lapset oppivat laupiaasta samarialaisesta. He vastaavat pohdiskellen, kun kysyn heiltä ketkä ovat lähimmäisiämme.
Tänään en opeta, vaan suunnittelen ensi viikkoa. Luin jostain, että hyvin suunniteltu on tekemättä, mutta olen kyllä enemmän sen perinteisemmän näkökulman kannalla.
Lähetä kommentti