Mitä Sinulle kuuluu? Mikä Sinua pitää niin kiireisenä? Olemme tavanneet viime aikoina niin harvakseltaan, että olen jo alkanut huolestumaan. Siksi päätin kirjoittaa Sinulle, josko saisimme yhteyden välillemme tätä kautta.
Minä olen ollut viime aikoina myös melko kiireinen. Opinnot ovat kesätelakalla, mutta koska muutamme pian, on tekemistä riittämiin. Lisäksi vauhtia pitää yllä opettaminen. En tiedä oletko jo kuullut jostain, mutta opetan tukiviittomia ja viittomakieltä perheissä ja päiväkodeissa. Aloitin työt jo kevättalvella, ja nyt kesällä opettaminen on ainoa tulonlähteeni. Opetan kuitenkin vain sen verran, että tulen toimeen. Ajattelin nimittäin, että haluan aikaa myös minulle itselle ja sille toiselle sekä tietenkin Sinulle, hyvä Aurinko.
Ja sitten asiaan! Hyvä Aurinko - suo anteeksi minun on sanottava tämä aivan suoraan - et ole oikein hoitanut näitä kesäisiä kohtaamisiamme kovin luotettavasti. Esimerkiksi eilen kuulin, että tänään saattaisit tulla käymään, mutta ainakin toistaiseksi ujot vilkuilut pilviverhon takaa ovat olleet lähinnä kiusoittelua. Ehdotankin Sinulle Aurinko, että jos paistat, niin paista sitten kunnolla! On turhaa meinata, aikoa, yrittää, kokeilla, viipyillä ja sitten jo lähteä. Toivoisin, että jäisit, jos olet kerran saapunut.
Ymmärtänet varmaan mitä tarkoitan, hyvä Aurinko? En halua riidellä tai rähjätä. Epäkohtelias en myöskään missään nimessä ole! Alan vain olemaan tuskissani, malttamatonkin. Mieleni kyllä selviää kesästä syksyyn ja taas talven yli uuteen kevääseen, mutta luulenpa vain, että kehoni ei sinnittele siihen asti. Ihoni on paikoitellen ratkeamaisillaan. On vaikeaa viittoa lasten kanssa, koska taipeitani kiristää. Lapset myös tuijottavat kuivia ranteitani. Kesä taas vaatii hameita, mutta ilman sukkahousuja en ilkeä liikkua. Ja sukkahousut taas... tekevät kipeää iholle. Pahinta on silmäluomilta tippuva hidas lumisade, joka tahtoo haitata näkemistä.
Noh, kyllähän Sinä Aurinkoiseni tiedät nämä pulmani, paransithan ne jo kertaalleen helmikuussa siellä Päiväntasaajan lähettyvillä. Ja muistat kai toukokuun kohtaamisemme!? Luulin, että nautit yhteiselostamme yhtä paljon kuin minäkin. Olinko aivan väärässä?
Joten Aurinko. Tulisit luokseni päiväksi, pariksi. Mielellään tietenkin viikoksi, kahdeksi. Antaisit minulle tilaisuuden päivittää pisamatilanteeni ja edes yrittää parantaa ihoni tilannetta. Sitä paitsi en ole ainoa Sinua kaipaava: pian on juhannus ja koko Suomi odottaa! Tule vain rohkeasti, tämä masentuneisuuteen taipuvainen kansa ei kaipaa enää toveriasi Epävaikaista.
Sillä Sinua me kaipaamme, Aurinko! Sinua.
Rakkain terveisin, Elsa
P.S. Liitän mukaan kuvan. Siinä on erään pienen oppilaan näkemys Sinusta ja lyhyet terveiset Sinulle hänen omalla kielellään!
Minä olen ollut viime aikoina myös melko kiireinen. Opinnot ovat kesätelakalla, mutta koska muutamme pian, on tekemistä riittämiin. Lisäksi vauhtia pitää yllä opettaminen. En tiedä oletko jo kuullut jostain, mutta opetan tukiviittomia ja viittomakieltä perheissä ja päiväkodeissa. Aloitin työt jo kevättalvella, ja nyt kesällä opettaminen on ainoa tulonlähteeni. Opetan kuitenkin vain sen verran, että tulen toimeen. Ajattelin nimittäin, että haluan aikaa myös minulle itselle ja sille toiselle sekä tietenkin Sinulle, hyvä Aurinko.
Ja sitten asiaan! Hyvä Aurinko - suo anteeksi minun on sanottava tämä aivan suoraan - et ole oikein hoitanut näitä kesäisiä kohtaamisiamme kovin luotettavasti. Esimerkiksi eilen kuulin, että tänään saattaisit tulla käymään, mutta ainakin toistaiseksi ujot vilkuilut pilviverhon takaa ovat olleet lähinnä kiusoittelua. Ehdotankin Sinulle Aurinko, että jos paistat, niin paista sitten kunnolla! On turhaa meinata, aikoa, yrittää, kokeilla, viipyillä ja sitten jo lähteä. Toivoisin, että jäisit, jos olet kerran saapunut.
Ymmärtänet varmaan mitä tarkoitan, hyvä Aurinko? En halua riidellä tai rähjätä. Epäkohtelias en myöskään missään nimessä ole! Alan vain olemaan tuskissani, malttamatonkin. Mieleni kyllä selviää kesästä syksyyn ja taas talven yli uuteen kevääseen, mutta luulenpa vain, että kehoni ei sinnittele siihen asti. Ihoni on paikoitellen ratkeamaisillaan. On vaikeaa viittoa lasten kanssa, koska taipeitani kiristää. Lapset myös tuijottavat kuivia ranteitani. Kesä taas vaatii hameita, mutta ilman sukkahousuja en ilkeä liikkua. Ja sukkahousut taas... tekevät kipeää iholle. Pahinta on silmäluomilta tippuva hidas lumisade, joka tahtoo haitata näkemistä.
Noh, kyllähän Sinä Aurinkoiseni tiedät nämä pulmani, paransithan ne jo kertaalleen helmikuussa siellä Päiväntasaajan lähettyvillä. Ja muistat kai toukokuun kohtaamisemme!? Luulin, että nautit yhteiselostamme yhtä paljon kuin minäkin. Olinko aivan väärässä?
Joten Aurinko. Tulisit luokseni päiväksi, pariksi. Mielellään tietenkin viikoksi, kahdeksi. Antaisit minulle tilaisuuden päivittää pisamatilanteeni ja edes yrittää parantaa ihoni tilannetta. Sitä paitsi en ole ainoa Sinua kaipaava: pian on juhannus ja koko Suomi odottaa! Tule vain rohkeasti, tämä masentuneisuuteen taipuvainen kansa ei kaipaa enää toveriasi Epävaikaista.
Sillä Sinua me kaipaamme, Aurinko! Sinua.
Rakkain terveisin, Elsa
P.S. Liitän mukaan kuvan. Siinä on erään pienen oppilaan näkemys Sinusta ja lyhyet terveiset Sinulle hänen omalla kielellään!
One comment
Kaunis oli kirje ja kuva, täällä ollaan saatu kyllä nauttia auringosta ihan mukavasti.. Mutta kun kesä on niin siihen nähden silti liian vähän.
by Anonyymi on 22. kesäkuuta 2010 klo 17.30. #
Lähetä kommentti