tenhoja

Viime aikoina on tapahtunut paljon. Ja toisaalta en ole saanut aikaan mitään, siltä tuntuu. Olen ollut pian kuukauden kesälomalla, vaikka mitään lomaahan ei opiskelija tunne. Mutta kuitenkin. Ei luentoja, ryhmiä, palautupäiviä. Paitsi yksi palautus, mutta sen hoidan kyllä. Aloitan jo tänään. Tunnen itseni saamattomaksi, koska olen kipuillut ja kriiseillyt niin mahdottoman paljon. Kevät on ollut allergiselle raskas, mutta onneksi tilannetta keventää toukokuun helteillä ainakin hetkellisesti parannettu ihottuma. On vaikeaa olla herkkä. Lisäksi kehoni reagoi mielensisäiseen myllerrykseen, huoliin ja murheisiin monella muullakin tapaa. Nyt helpotusta etsitään yökiskoista ja fysioterapiasta. Lisäksi on vielä yksi vaiva. Sen kanssa yritän selvitä yksin. Mutta kyllä terveyden vaaliminen on vaikeaa. Minussa on sairauksia, mistä valita.

Toiseksi eniten olen kiemurrellut, raapinut nahkaani verille, huokaillut ja ollut muuten vain rauhaton, koska mieltäni on painanut asumiseen liittyvät asiat. Rakas pääkaupungimme ei ole kovin antelias opiskelijaystävällisin hinnoin varusteltujen, hyväkuntoisten ja rauhallisella alueella sijaitsevien vuokrakotien suhteen. Nyt on kuitenkin monien itkujen, mietintöjen ja laskelmien jälkeen edessä muutto. Muutto, jossa kaksi kotia ja kaksi kaupunkia yhdistyy vuoden tauon jälkeen taas yhdeksi.

Toivon, että nyt asiat eivät pyörisi päässäni enää niin lujaa ja sekalaisena virtana. On keskityttävä pyöräyttämään itsestä ulos vielä yksi essee (Käsityö elää!) ja yksi jaksosuunnitelma (käsityö, kierrätys, museopedagogiikka). Kun olisi voimia rauhoittua niiden ääreen, pääsisin nauttimaan tästä niin sanotusta lomasta kokonaisvaltaisemmin. Saisin luvan tarttua kankaaseen, kirjaan tai koukkuun tuntematta omatunnon kaihertelua.


Kuvissa vanhat kulmat ja uudet kulmat aiemmin keväällä kuvattuna.

Olisi myös muutamia kirpputori löytöjä, joita haluaisin vallan kuviksi tallentaa. Jospa sillekin touhulle löytyisi kohta oma paikkansa.