Päiväkävelyllä, ajatustyötä tehden (yksi essee tekemättä tälle lukuvuodelle). Ajatustyön sujumisesta en niinkään tiedä, mutta ah! sain visuaalista viihdykettä, luvan hidastaa.
Kirvat ovat hyökänneet, huomaan. Kävelet hetken ulkona, niin kuhiset jo niitä. Patsaat eivät pääse juoksemaan pakoon, eivät voi huitaista karkottaakseen.
Olen yllättänyt itseni ajattelemasta minua kirjoittajana ja lukijana sekä kuvien tekijänä ja näkijänä. Vertailen vaikka ei varmaan saisi. Nyt on tapahtunut jotain, liikahtanut. Sanat ovat muuttaneet kauemmas minusta. Siltä tuntuu, ehkä vain hetkellisesti.
Kirvat ovat hyökänneet, huomaan. Kävelet hetken ulkona, niin kuhiset jo niitä. Patsaat eivät pääse juoksemaan pakoon, eivät voi huitaista karkottaakseen.
Olen yllättänyt itseni ajattelemasta minua kirjoittajana ja lukijana sekä kuvien tekijänä ja näkijänä. Vertailen vaikka ei varmaan saisi. Nyt on tapahtunut jotain, liikahtanut. Sanat ovat muuttaneet kauemmas minusta. Siltä tuntuu, ehkä vain hetkellisesti.
Lähetä kommentti