On se jännä. Mieli on hirmuisen keväinen, kevyt, luottavainen. Olo on pirteä, tunnen olevani jotenkin terveempi ja voimakkaampi kuin hetki sitten. Vaikka ei se kyllä pidä paikkaansa (erinäisten kiputilojen määrästä päätellen), mutta onpahan vaan semmoinen olo.
Edes nämä matalalla roikkuvat pilvet, usva, sumu, mitä tämä lie, pääse häiritsemään mieleni tilaa. Tiistaina näkemäni maasta kurkkineetkrookukset ja tämän päiväinen noin tunnin kestänyt auringon paiste lämmittävät ulkoisesti ja sisäisesti. Huolimatta siitä, että aamulla satoi lunta.
***
Sain kuvataiteen didaktiikan perusosasta sen isoimman numeron. Ja toisenkin samanmoisen sain, äidinkielestä ja kirjallisuudesta. Välillä tuntuu, että hirveän helposti ne antavat meille hyviä numeroita. Ja toisaalta taas nuo ovat juuri ne aineet, joissa haluankin olla hyvä - myös numeroiden valossa.
Edes nämä matalalla roikkuvat pilvet, usva, sumu, mitä tämä lie, pääse häiritsemään mieleni tilaa. Tiistaina näkemäni maasta kurkkineetkrookukset ja tämän päiväinen noin tunnin kestänyt auringon paiste lämmittävät ulkoisesti ja sisäisesti. Huolimatta siitä, että aamulla satoi lunta.
***
Sain kuvataiteen didaktiikan perusosasta sen isoimman numeron. Ja toisenkin samanmoisen sain, äidinkielestä ja kirjallisuudesta. Välillä tuntuu, että hirveän helposti ne antavat meille hyviä numeroita. Ja toisaalta taas nuo ovat juuri ne aineet, joissa haluankin olla hyvä - myös numeroiden valossa.
Lähetä kommentti