Odottelen kerran viikossa bussia Kansallisteatterin edessä. Siinä on aikaa katsella ympärilleen, usein tosin jään tuijottamaan juuri teatteritaloa. Mahtipontinen rakennus, on. Vähän luotaantyöntävä ja vaikeasti lähestyttävän oloinen.
Esteetön teatteri kuitenkin. Sen oikealla kulmalla on ovi pyörätuolilla saapuville, hissikin on ja onpa teatteri panostanut myös muunlaiseen esteettömyyteen. Luin jostain, että ohjelmistossa oleva Tiitiäisen satupuu tulkataan viittomakielelle toukokuussa. Hienoa, että teatterista on mahdollista nauttia kielimuurien ylitse ja erilaisista aistikanavista huolimatta.
Teatteri on yksi intohimoistani, viime vuosina vain varjoon jäänyt. Muut asiat ovat vieneet sen tilan, mikä ennen oli omistettu ilmaisullisille seikoille, harjoituksille, siinä ohessa sosiaalisoitumiselle ja esitysten seuraamiselle. Hirveän harmi. Toisaalta onni, että olen saanut elää sen kauden. En olisi minä, jos en olisi elänyt niin kuin silloin elin.
Onneksi kukaan ei kiellä rahatonta ja ajatonta opiskelijaa katselemasta teatteritaloja näin ulkoa päin!
Esteetön teatteri kuitenkin. Sen oikealla kulmalla on ovi pyörätuolilla saapuville, hissikin on ja onpa teatteri panostanut myös muunlaiseen esteettömyyteen. Luin jostain, että ohjelmistossa oleva Tiitiäisen satupuu tulkataan viittomakielelle toukokuussa. Hienoa, että teatterista on mahdollista nauttia kielimuurien ylitse ja erilaisista aistikanavista huolimatta.
Teatteri on yksi intohimoistani, viime vuosina vain varjoon jäänyt. Muut asiat ovat vieneet sen tilan, mikä ennen oli omistettu ilmaisullisille seikoille, harjoituksille, siinä ohessa sosiaalisoitumiselle ja esitysten seuraamiselle. Hirveän harmi. Toisaalta onni, että olen saanut elää sen kauden. En olisi minä, jos en olisi elänyt niin kuin silloin elin.
Onneksi kukaan ei kiellä rahatonta ja ajatonta opiskelijaa katselemasta teatteritaloja näin ulkoa päin!
Lähetä kommentti