tenhoja

Kierrätystehdas oli minulle pieni pettymys. Suuntasin ensin tavaratorille viemään mukanani tuomat kirjat odottamaan uutta omistajaa. Kaappasin samantien mukaani pari lehteä. Sitten pyörähdin vaaterekkien keskelle ja hurjistuin! Näin kuluneita, rikkinäisiä, likaisia ja nuhjuisia vaatteita ympärilläni. Lopulta, kierreltyäni rekit läpi, olin vain surullinen. Missä on kierrätyksen henki? Kierrätettäessäkin voisi pitää mielessä sen, että toiselle on tehtävä se mitä toivoisit tehtävän sinulle.

Piipahdusta väritti kuitenkin viimehetken kirjalöydöt, kaunis sää ja se, että myyntitorilla oli paljon katseltavaa. Paljon uusia ideoita, vanhoja tuttuja juttuja. Ja tietenkin, mikäpä muu kuin takaraivossani koko ajan jyskyttävä: sinä pystyt tekemään nämä itsekin! Miksi oi miksi, en saa tuota ääntä sisälläni hiljaiseksi! Se hankaloittaa spontaania elämääni niin kirpputoreilla, myyjäisissä kuin tavallisissa vaatekaupoissakin. Enkä pidä siitä yhtään.

Kotimatkalla oikaisin hautausmaan kautta. Käyn siellä viikottain, ihan vain katselemassa ja kuntelemassa. Tällä kertaa löysin haudan, jota muistan ihmetelleeni jo pikkuisena tyttönä. Helsinki kuului kesälomiin, niin myös Hietaniemi. Ja nyt ymmärrän, että asun täällä kesälomieni kaupungissa, katselen samaa hautaa kuin vuosia, vuosia sitten ja olen edelleen yhtä haltioissani kaikesta siitä kauneudesta mitä paikka kävijöilleen tarjoaa.