Asian ydin?

by Eliisa on tiistai 30. elokuuta 2011




Viime aikoina omat pohdiskeluni ja arki-iltojen keskustelut sen toisen kanssa ovat pitkälti pyörineet hyvän olon ja onnellisen elon ympärillä. Myös hilpeänä lauantaina hiljenimme vieraidemme kanssa pohtimaan asiaa - ennen kaikkea:
missä meillä on tai olisi hyvä olla. 

En tiedä millaiset tuulet maailmankaikkeudessa oikein puhaltelee, mutta asiaa on pohdittu hyvin samaan aikaan monella eri taholla. Huomasin, että Eeva Kolu aikoo heittää hyvästit kiristelylle. Samalla suunnalla hyvinvoinnista ja suhtautumisesta kirjoitti myös Sara Karlsson. Sara K.:n kommenttilootassa käydyssä keskustelussa taas vinkattiin linkkaamaan Satakunnan Kansan kolumniin. Kaiken kukkuraksi ja pisteeksi iin päälle löysin Tyyneysrukouksen, joka sanoo kaiken tarvittavan. Se on uusin ohjenuorani.


Jumala, anna minulle tyyneyttä hyväksyä asiat, joita en voi muuttaa,
rohkeutta muuttaa ne jotka voin ja viisautta erottaa nämä kaksi toisistaan.




3 comments

Minä olen myös miettinyt ja puhunut paljon paljon tästä aiheesta viime aikoina. Siitä on kiinnostava puhua, mutta samalla se on kovin vaikeaa. Olen huomannut, ettei minulla juuri nyt ole kovin selkeää mielikuvaa siitä, mitä haluaisin tehdä ja missä asua tulevaisuudessa. Sen verran osaan raameja piirtää, että haluaisin tehdä vain sellaista työtä ja vain sen verran, etten uuvu taakan alla. Rahasta ei niin väliä, kunhan tulee toimeen. Eeva kirjoitti hyvin stressaamisesta! Minä yritän nyt nauttia siitä, että elämä ei ole aivan täynnä stressiä (koska töitä ei vielä ole), mutta toisaalta pelkään, että sellainen aika tulee taas.

by Maija on 30. elokuuta 2011 klo 14.14. #

Ei minullakaan ole absoluuttista vastausta siihen, missä olisi hyvä tai paras olla. Mutta sen tiedän, että haluaisin olla lähempänä kotikontua. Rahasta olen täysin samaa mieltä.

Eiköhän se elämä meille suunnan näytä, kun pitää silmät ja korvat auki ja mielen avoinna.

by Eliisa on 2. syyskuuta 2011 klo 8.39. #

Olen joskus aiemminkin törmännyt tuohon rukoukseen, ja se kolahti taas. Viime aikoina olen saanut toistella joillekin ystävilleni, että kaikki annetaan ajallaan. Se mitä itse tahtoisi just nyt ei ehkä kuitenkaan olisi hyväksi, mutta ehkä joskus myöhemmin.

by Sanna on 4. syyskuuta 2011 klo 11.53. #