Kävimme toisen kanssa tänään etsimässä minulle silmälaseja. Se oli yllättävän helppoa. Tiesin, että haluan kahdet. Tiesin, että toisten on oltava ilmaakin kevyemmät nenä parkani tulevaisuutta ajatellen. Tiesin myös, että niiden toisten on oltava sitten raisut ja pirteät ja nuutuneen ilmeen kohentelijat. Ja hommahan hoitui! Joskus on hyvä luottaa siihen, että ensimmäinen käteen tarttuva, silmään pistävä ja mieleen tuleva on juuri se oikea. Nyt oli sen aika. Luulen.
Prillien sovittelun jälkeen piipahdimme Taikin joulumyyjäisissä. Kotiin palasimme muutaman pienen joululahjan kanssa, mutta paljonhan siellä kauneutta oli! Oijoi! Ja lisäksi huomasin, että en ole päässyt irti inhottavasta tavastani ajatella: osaisin tehdä tuon itsekin. Olen joutunut elämäni aikana luopumaan monista kauniista asioista tämän takia! (Sillä tietenkin vain harvoin jos koskaan menen inspiroituneena kotiin ja teen samaisen kauniin asian omin pikku kätösin. Tietenkään en.) Miten tällaisesta aatoksesta pääsisi eroon?
One comment
Samaa "tautia" on täälläkin.. Ja sen taas sain huomata eilen naistenmessuilla.. Kaikkea kaunista ja kivaa siellä oli, mutta mitään ei lähtenyt.. - Periaatteella, minäkin osaan tehdä..
Onneksi tänään on sunnuntai ja kädet jo syyhyä päästä ompelemaan ja askartelemaan ja toteuttamaan niitä hienoja ideoita tai ainakin yrittämään.
by Anonyymi on 28. marraskuuta 2010 klo 12.05. #
Lähetä kommentti