Sunnuntaina nostimme päämme tyynyistä ja hyppäsimme lähes siltä istumalta autoon. Ajoimme Lappeenrantaan mukanamme patonkia, salaattitarpeita ja pakastepullaa. Perille saavuttuamme syöksyimme suoraan keittiöön. Päivä kului kuulumisia vaihdellen, syöden ja kynttilöitä poltellen. Kurkkasimme iltapäivällä myös ulos ikkunasta ja kartoitimme mahdollisuudet päiväkävelylle. Niitä ei ollut.
Menomatka oli yhtä sumupilveä. Tulomatka mustaakin mustempi. Vettä tuli tappavan tasaiseen tahtiin ja vastaantulevien valot sattuivat silmiin. Kuski hoiti silti hommansa erinomaisesti, valittamatta, ja pääsimme kotiin asti.
Huomenna junaan. Tsuk tsuk. Monta tuntia, monen monta. Mukaan kirjoja ja neulelmia.
Menomatka oli yhtä sumupilveä. Tulomatka mustaakin mustempi. Vettä tuli tappavan tasaiseen tahtiin ja vastaantulevien valot sattuivat silmiin. Kuski hoiti silti hommansa erinomaisesti, valittamatta, ja pääsimme kotiin asti.
Huomenna junaan. Tsuk tsuk. Monta tuntia, monen monta. Mukaan kirjoja ja neulelmia.
2 comments
Ihana sumu. Sen seassa on joskus hyvä olla.
by Sanna on 26. lokakuuta 2010 klo 18.00. #
Toden totta, se oli ihana sumumaisella tavalla. Minun mielestäni sumu on yhtä aikaa turvallinen ja pelottava: pehmeä valkoinen vaippa on lempeä, mutta voi tarjota myös loistavan piilopaikan möröille.
by Eliisa on 30. lokakuuta 2010 klo 13.16. #
Lähetä kommentti