Viikkoja suunnittelin paluuta. Minulla oli jo naseva otsikkokin: Taisteluni. Aloitin kirjoittamaan monta kertaa, päässäni oli tekstistä jo kymmeniä versioita. Halusin olla rehellinen, kirjoittaa niin kuin kirjoittaisin valkeille sivuille, kovien kansien väliin. Halusin kovin tuoda tänne arjen arpineen, aatokset alankoineen.
Ja toden totta yritin. Mutta saan aikaan vain tämän: pehmeän pudotuksen, puhtoisen paluun. Uskon, että näin on hyvä. Ehkä minun ei tarvitse avautua täällä niin kuin avautuisin niille valkeille sivuille. Ehkä on etsittävä ne kovat kannet, avautua niille. Ehkä niin.
Täällä vain mainitsen: elämä on ollut viime aikoina yhtä muuttolaatikkoa, siivousta ja järjestelyä kuorrutettuna kahdella antibioottikuurilla, niitä seuranneella ilkeällä kokovartalo ihottumalla ja sitä seuranneilla rasvauksilla ja suolahauteilla.
Viikko melkolailla normaalia arkea takana, joskin väritettynä versiona - helle ja kesävieraat saavat ihmeitä aikaan ihmismielelle ja -keholle!
Ja toden totta yritin. Mutta saan aikaan vain tämän: pehmeän pudotuksen, puhtoisen paluun. Uskon, että näin on hyvä. Ehkä minun ei tarvitse avautua täällä niin kuin avautuisin niille valkeille sivuille. Ehkä on etsittävä ne kovat kannet, avautua niille. Ehkä niin.
Täällä vain mainitsen: elämä on ollut viime aikoina yhtä muuttolaatikkoa, siivousta ja järjestelyä kuorrutettuna kahdella antibioottikuurilla, niitä seuranneella ilkeällä kokovartalo ihottumalla ja sitä seuranneilla rasvauksilla ja suolahauteilla.
Viikko melkolailla normaalia arkea takana, joskin väritettynä versiona - helle ja kesävieraat saavat ihmeitä aikaan ihmismielelle ja -keholle!
Lähetä kommentti