Eilen päätin tehdä haluamisilleni lopun ja kävelin Stupidoon, kaivoin muovirahaa esille ja vingutin. Flow'n on parempi räjäyttää tajuntani, sen verran syvän kolon kolmen päivän lippu tekee opiskelijan kukkaroon. Omatuntoani tyynnyttää kuitenkin se, että sain päätökselleni siunauksen hyvin monelta taholta, hämmentävää. Yksi lupasi jopa ruokkia minua, jos kesän lopulla nälkä yllättää. Hyvä.
Ja niinhän siinä sitten käy, että kun levykauppaan itsensä eksyttää, niin vaikeaa sieltä on tyhjin käsin poistua. Liike oli juuri avattu, myyjä haukotteli partansa takana. Muitakin aikaisia oli liikkeellä. Kaksi turistirouvaa osti jotain itselleen. Vänäläisittäin englantia puhunut tyttö osti lipun Flow-perjantaille. Poika kuunteli musiikkia ja liikutti päätä rytmissä oikealta vasemmalle, ei ylös alas. Kummaa. Toinen poika selasi LP-levyjä ja säikähti, kun pyrin hänen ohitseen ahtaalla hyllykujalla anteeksi pyydellen.
Minä kyykin hyllyjen välissä pitkät tovit. Innoistuin alennetuista hinnoista, nostin mielenkiintoisesti kuvitetut kannet nenän alle tsuumailtavaksi ja lueskelin vinkkejä vinkin perään. Kuinka hieno keksintö! Kirjakauppoihin samanlaisia lappuja!
Niin. Poistuin kuitenkin vain lippu kourassani. Hyvä.
Kuvat muokattu tällä.
Lähetä kommentti