Kuvataiteen didaktiikan peruskurssin yhtenä tehtävänä oli piirtää sarjakuva käyttäen jollain tapaa hyväksi jotakin Kultakauden teosta. Valitsin Schjerfbeckin Toipilaan, annoin tytön pysyä pääroolissa, mutta lisäsin tarttuvan taudin, joka nuuduttaa kaiken, mihin tyttö koskee. Tässä tapauksessa kukkasen, jota tyttö niin tuijottaa.
Olen enemmän kuin tyytyväinen lopputulokseen. Työskennellessäni tajusin taas, että piirtämistä ei saa lopettaa, ja olenkin tussitellut paljon viime aikoina. Ja jopa uskaltanut näyttää töitäni muille. Hui.
2 comments
Hei, päivität taas! Kävin täällä silloin joskus loppukesästä muutaman kerran ja nyt taas, ja ilahduin.
Piirtämistä ei saisi ikinä lopettaa, eikä taiteilua muutenkaan. Hienoja kuvia, tykkään! :)
by Sanna on 2. maaliskuuta 2010 klo 20.22. #
Täällähän minä :) Muka välillä niin kiire, ettei ehdi kirjoitella, kuvata. Pah. Sinua, Sanna, seurailen säännöllisesti! Kiva kun kävit, tule toistekkin!
by Eliisa on 6. maaliskuuta 2010 klo 14.08. #
Lähetä kommentti