Otin kesän alussa niin hyvän asenteen elämää, kesää, työtä ja ylipäänsä kaikkea kohtaan, ettei minulla oikeastaan ole ollut aikaa tai tarvettakaan istua alas ja avata tietokonetta. Nyt kuitenkin tuntuu, että olisi ihan paikallaan koota ajatukset yhteen, katsella vähän taakse päin. Mitä tulikaan tehtyä...
Aloitetaan lopun alusta: viimeisen tehtävän palautus.
Pääsykokeiden ensimmäinen vaihe.
Valmistuminen.
Ja sitä seurannut lahjominen.
Pääsykokeiden toinen vaihe.
Juhannus töissä.
Ja vähän mökilläkin.
Kukkasia.
Suuria sadepisaroita.
Ja ennen kaikkea odotusta, pohdintaa, jännitystä, pelkoa, luottamusta, uskoa tulevaan, epäilystä, innostusta, haikua, yritystä keskittyä olennaiseen: tähän hetkeen.
Aloitetaan lopun alusta: viimeisen tehtävän palautus.
Pääsykokeiden ensimmäinen vaihe.
Valmistuminen.
Ja sitä seurannut lahjominen.
Pääsykokeiden toinen vaihe.
Juhannus töissä.
Ja vähän mökilläkin.
Kukkasia.
Suuria sadepisaroita.
Ja ennen kaikkea odotusta, pohdintaa, jännitystä, pelkoa, luottamusta, uskoa tulevaan, epäilystä, innostusta, haikua, yritystä keskittyä olennaiseen: tähän hetkeen.
(Uuteen asenteeseeni kuuluu, etten välitä siitä, että en saa tähän postaukseen sellaisia kirjaimia kuin haluaisin. Uusi asenteeni antaa mahdollisuuden tällä typerälle fontille, mutta tulee hetki jolloin palaan. Yritys kohti visuaalisesti tyydyttävämpää lopputulosta. Puhun minä, joka kuvaa kännykänsä kameralla. HAH.)
Lähetä kommentti