Piemontea tutkiessa huomaa väistämättä, että jokaisella kukkulalla seisoo terävänä joko kirkon torni tai castello. Tutustuimme lähemmin viiteen linnaan, mutta yhteenkään emme päässeet sisälle. Italialaiset tuntuivat pitävän aarteitaan auki yleisölle vain kerran kuussa tai vaikkapa neljä kertaa vuodessa. Myös museot olivat auki ihmeellisiin aikoihin tai eivät ollenkaan, mikä selittyy ehkä sillä, että matkustimme aikaan, jolloin myös paikalliset lomailivat ja kuljimme melko pienissä kylissä ja kaupungeissa.
Mutta onhan niillä linnoja, italialaisilla. Kunpa suomalaiset olisivat pitäneet yhtä hyvää huolta omistaan, niistä muutamasta siis, joista sen rakkaimman yli ajaa autot.
Lähetä kommentti